Olimme tänään Daytonin Rotary-kokouksessa, jossa esittelimme meidän suurta suosiota niittäneen presentaation. Aikaa oli todella vähän, joten käytimme sen lähinnä tärkeimpien asioiden esittelyyn, eli muun muassa Kaisa pesäpalloon (josta katsojat ovat nauttineet joka kerta todella paljon). Vierailimme aamulla Kiser Schoolissa, jonka oppilaat ovat suurimmaksi osaksi tummaihoisia tai aasialaisia ja joka on kuulemma hieman köyhempien lasten koulu. Koulu oli joka tapauksessa todella ihastuttava ja lapsiystävällinen. Rehtori tunsi kaikki oppilaat nimeltä (ja oppilaita ei todellakaan ollut vähän - esikoulusta kahdeksasluokkalaisiin!), käytävät olivat värikkäitä ja yhdessä luokassa oli jopa tipuja ja sorsan poikasia! Toisessa luokassa sen sijaan väritettiin Thomas Jeffersonin kuvia ja yksi tyttö ryntäsi halaamaan minua heti kun astuimme ovesta sisään. Muut oppilaat huusivat suomeksi "hei" ja esittelivät Suomen lippua, jonka he olivat värittäneet meidän tulomme kunniaksi.
Koulurakennuksessa oli myös Challenger-keskus, eli avaruuskeskus, jossa opetellaan matematiikkaa ja muita avaruusasioita (jollain muulla voisi olla tähän järkevämpikin termi...) http://www.challenger.org/clc/lc_profile.cfm?lc_id=52
Olimme puulla päähän lyötyjä nähdessämme paikan, joka todella tuntui siltä kuin olisimme kävelleet avaruusaluksessa! Suomeenkin kuulemma suunnitellaan Challenger-keskusta, joten saapi nähdä, nähdäänkö samanlaisia opetusmetodeja pian Helsingissäkin...
Päivän lopuksi kiersimme Schuster-teatterissa ja Victoria-teatterissa, joista edellisessä on alueen hienoin akustiikka ja jälkimmäisessä naispuolinen kummitus, jonka mekko kahisee aika ajoin hänen pyyhältäessä henkilökunnan ohi. Tapasinpa myös kunnan viestintäjohtajan, joka kertoi minulle hieman Daytonin viestintäpolitiikasta.
Koulurakennuksessa oli myös Challenger-keskus, eli avaruuskeskus, jossa opetellaan matematiikkaa ja muita avaruusasioita (jollain muulla voisi olla tähän järkevämpikin termi...) http://www.challenger.org/clc/lc_profile.cfm?lc_id=52
Olimme puulla päähän lyötyjä nähdessämme paikan, joka todella tuntui siltä kuin olisimme kävelleet avaruusaluksessa! Suomeenkin kuulemma suunnitellaan Challenger-keskusta, joten saapi nähdä, nähdäänkö samanlaisia opetusmetodeja pian Helsingissäkin...
Päivän lopuksi kiersimme Schuster-teatterissa ja Victoria-teatterissa, joista edellisessä on alueen hienoin akustiikka ja jälkimmäisessä naispuolinen kummitus, jonka mekko kahisee aika ajoin hänen pyyhältäessä henkilökunnan ohi. Tapasinpa myös kunnan viestintäjohtajan, joka kertoi minulle hieman Daytonin viestintäpolitiikasta.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti